Pitkästä aikaa blogissa.

Syvä blogihiljaisuus on vallinnut monestakin syystä:

- Suuria päätöksiä. Miehelle tarjoutui erittäin hyvä työtilaisuus. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päätimme ottaa sen vastaan. Muutamme siis takaisin Suomeen elokuun tietämillä.
Vähän yllättäen pikkuherra päätti sitten vieroittaa itsensä lähes täysin. Enää tissi kelpaa vain suurinpiirtein kerran päivässä... jos lapsi on lähes täysin unessa.

- Suuria kehitysaskeleita. Tuntuu, että pikkuherra on päättänyt ottaa jonkun kehitysspurtin. Lähes päivittäin tapahtuu jotain uutta. Saldona löytyy mm. konttaus, ekat kunnon sanat (äittä!!!, mait), seisomaan nouseminen, vilkutus, pinsettiote, kävely tuettuna, 2 hammasta...

- Suurta univelkaa. Mies yrittää hoitaa vanhaa hommaansa kunnialla loppuun ja samalla aloitella jo uudessa. Tämä on käytännössä tarkoittanut työtuntien ja matkojen lisääntymistä (Kunnioitukseni yksinhuoltajavanhempia on muuten noussut ihan älyttämästi).
Johtuneeko pikkuherran vieroittumisesta vaiko ylilyökö synapsit lapsukaisen aivoissa kehityksen takia, mutta meillä kaivataan usein äitiä öisin taputtamaan lapsi takaisin uneen. Äidin mielestä vähän turhankin usein. Muutos hyvin nukkuvasta lapsesta pahimmillaan puolen tunnin välein virkoavaan mukulaan on ollut raskas.

- Suuria tunteita. Edellämainittujen johdosta, meillä onkin sitten ollut aika paljon vaihtelenvaisia tunteita . Lähdön haikeus, kotiinpaluun odotus, muuton etukäteisrasitus, vieroituksen shokki (ei pikkuherran, äidin), hampaiden tulon kipeys, ylpeys muksun saavutuksista, väsymys, stressi ja muuta vastaavaa kivaa ja vähemmän kivaa.

Että sellaista.

En lupaa mitään tulevasta päivitystiheydestä, mutta päätän tämän kirjoituksen 9kk vanhan pikkuherran strategisiin mittoihin. 
77,5cm ja 8,7kg.
Erittäin pitkä hoikka poika siis (olisi varmasti pyöreämpi, mutta kun lapsi on kuin elohopea, niin ei ne kilot meinaa millään tarttua vaikka kuinka ruokkii)