Täällä oli muuten ihan kunnollinen ukonilma tuossa toissayönä.

Tosin kukaan meillä ei jaksanut ottaa siitä pultteja. Minä käväisin hereillä kun jyrähti oikein kovaa ja nukahdin samantien uudestaan (Koon aivotoiminta: zzzz toi tais olla ukkonen zzzz). Mies heräsi kanssa, kuunteli heräsikö pikkuherra ja nukahti sitten uudestaan. Pikkuherran hereilläolosta en tiedä, mutta koska ääntäkään ei kuulunut, voimme melko turvallisesti olettaa että hänkin nukkui. Herra nimittäin ei ole ujo tuomaan esille omia vaatimuksiaan.

On se muuten kumma miten valikoivaksi kuulo on muuten muuttunut, erityisesti silloin kun nukkuu. Mies saa tanssia vaikka ripaskaa vieressä ja minä en hievahdakaan, mutta jos pikkuherra aloittaa kuhisemisen, aloitan heräämisprosessin heti. Monena yönä jos pikkuherra on ollut vaativalla tuulella (eli aloittanut suoraan vaativan ähkimisen), olen herännyt pikkuherran sängyn vierestä, kumartuneena. Tämä siis tarkoittaa sitä, että olen noussut ylös, kävellyt ja kumartunut ottamaan lasta täysin autopilotilla.