Katsoimme eilen miehen kanssa Michael Mooren Sickon. Se käsittelee Yhdysvaltalaista terveydenhoitoa ja erityisesti sairasvakuutuksia.

Sicko on mielestäni sensaationhakuista viihteellistä journalismia, joka mustavalkoistaa asioita paljon, mutta kyllä se onnistui siitä huolimatta herättämään paljon ajatuksia ja keskustelua ja miehen kanssa.

Koen erittäin erikoiseksi sen, että Yhdysvallat on edelleenkin yksi harvoista länsimaista, jossa ei ole yhtenäistä julkista terveydenhoitoa. Sen sijaan ihmiset hankkivat sairasvakuutuksensa niihin erikoistuneilta firmoilta, jotka pyytävät vakuutuksista aika rasvaisia hintoja (Siis ne ihmiset, joilla on varaa, hankkivat sairasvakuutuksen). Nämä sairasvakuutukset sitten kattavat (mikäli kattavat) sitten lääkärireissuista kuluneet kustannukset, jotka ovat ilman vakuutusta todella korkeita. Eli ihmisellä, jolla ei ole varaa vakuutukseen, ei kyllä ole varaa sitten sairastaakkaan. Vakuutusfirmat ovat yksityisiä, ja yrittävät tehdä voittoa... pientä ihmistä potkitaan siis joka suunnalta.

Työpaikkojen kautta saa usein hyviä sairasvakuutuksia. Niin on meidänkin perhe vakuutettu. Tämä on erittäiin positiivista, sillä tajusin eilen illalla, että en muuten välttämättä saisi sairasvakuutusta (muuten perusterve ihminen, mutta takana värikäs sairaushistoria).

Kyllä kolahti aika kovaa tälläisen asian tajuaminen. Onneksi olemme täällä vain jonkinaikaa.

Eläköön Suomi ja sen terveydenhuolto! (vaikka sitä välillä kovin morkataankin)