Olen edelleen hengissä :)

Kaikki on hyvin myös vauvarintamalla. Tutustuminen uuteen tulokkaseen ja sopeutuminen uuteen elämäntilanteeseen on ollut hyvin antoisaa, mutta myös aikaa vievää ja univelkaa kasaavaa, vaikka meidän muksumme onkin sieltä helpommasta päästä. Ainakin siis toistaiseksi (pitää sormia ja varpaita ristissä, ettei tulisi koliikkia).

Jotta edellä mainittu sopeutuminen olisi suinkaan helppoa, olemme nauttineet samanaikaisesti myös ikkunaremontista ja sälekaihtimien vaihdosta. Päättäneet nimen ja järjestäneet kastejuhlat (Isot kiitokset avusta, äiti, isi ja anoppi!). Hoitaneet byrokratiaa eteenpäin (emme ymmärrä miksi lapsen passia hakiessa vanhempien henkilöllisyyttä todistamaan ei riitä ajokortti), ja aloittaneet muuttojärjestelyt ja pakkaamisen tosissaan.

Kuten arvata saattaa, onkin netissä surffaus ja blogin pitäminen jääneet erittäin vähäiselle huomiolle. Olenkin mailivelkaa monelle ja skypessä en ole ollut kuin noin kerran viikossa. Lupaan parantaa tapani tulevaisuudessa. Skypessä notkun nyt taas enemmän, mies kun joutui palaamaan takaisin Yhdysvaltoihin tällä viikolla (oltuaan kuukauden verran Suomessa). Se kun on paras ja halvin tapa pitää häneen yhteyttä. Muissa asioissa parannus tapahtuu vasta vasta kun saavumme muksun kanssa Yhdysvaltoihin, näillä näkymin lokakuun puolenvälin tietämillä.

Siihen asti... olkaahan ihmisiksi.