Jetlag ei ole kiva asia. Varsinkin raskausajan jetlag on normaali jetlag potenssiin kolme.

Olen viime päivinä herännyt kuin kello neljältä aamulla enkä ole saanut sen jälkeen sitten enää lainkaan unta. Minut tuntevat käsittävät miten ehdottoman kaukana tämä on minun normaalista käyttäytymisestä. Seuraavat univaiheet ovat sitten puolen päivän ja kello kuuden jälkeen illalla. Onneksi olen lomalla, nyt olen voinut yrittää ottaa pieniä päivänokosia aina silloin tällöin, että pysyn jotakuinkin järjissäni.
Tiedän, että ensimmäisenä kommentoijien mieleen tulee se, että minun pitäisi yrittää sinnitellä ja valvoa koko päivä, jotta saisin yöllä nukuttua. Voin kertoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että viimeksi kun tulin jenkeistä (n. raskausviikolla 12), yritin sitä, eikä se toiminut. Olen täysin kykenevä valvomaan päivän ja saamaan siitä huolimatta öisin vain pari tuntia unta. Ja tekemään tätä yllättävänkin pitkään.

En siis ole saanut kirjoiteltua tänne blogiin, olen yrittänyt säästää sitä vähäistä aivokapasiteettiä mikä minulta tällä hetkellä löytyy veroilmoitusten täyttämiseen.

Raskausaikana matkustaminen oli mielenkiintoista. Itse olen onneksi siunattu kohtuu helpolla raskaudella, joten olen pystynyt singahtelemaan jenkkeihin ja takaisin pari kertaa ilman mitään isompia ongelmia.

Jälkikasvu on jo maailmanmatkaaja, vaikka ei ole vielä syntynytkään :)

Tästä viikosta 28 eteenpäin lentämiseen tarvitsee erillisen lääkärintodistuksen, joten taktikoimme miehen kanssa ja tulin ihan viime tipassa ennen sitä Suomeen. Epäilytti nimittäin kovin, suostuvatko Yhdysvaltalaiset lääkärit allekirjoittamaan sellaisen paperin lentoyhtiölle, jossa sanotaan matkustamisen olevan ok (kyseisen lääkärintodistuksen kun pitää olla alta viikon vanha). Suomalaiselle texasissa vakinaisesti asuvalle tuttavanaiselle, jonka laskettu aika kun on melkein sama kuin minulla, oli paikallinen lääkäri nimittäin sanonut, että viikon 8 jälkeen ei saisi matkustaa maan ulkopuolelle ja viikon 24 jälkeen ei saisi enää matkustaa lainkaan. Nauroin melkoisen räkäisesti kun kuulin tämän. Ilmeisesti usalaiset ovat sen verran herkkiä vetämään juttuja oikeuteen, että lääkäritkin pelaavat tosi varman päälle.

Täytyy kyllä tunnustaa, että lentokoneessa Atlantin yläpuolella mietin aika lujaa, että millainen äiti minusta mahtaa tulla. Sama rivillä kanssani istui nimittäin äiti n. viiden kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Kyseinen muksu ei mitenkään lämmennyt tähän matkustusmuotoon, ja vietti sen ajan mitä yritin nukahtaa, protestoimalla. Olin ihan valmis kuristamaan hänet parin tunnin kuluttua. Toivottavasti oman lapsen kohdalla pinna venyy sitten vähän pitemmälle.

Muuten matkustaminen kohtuullisen ison masun kanssa sujui yllättävän hyvin, ainoat haittapuolet oli se että nukkumaan käpertyminen oli hieman normaalia vaikeampaa ja että vessassa piti rampata vähän ehkä turhankin usein. Vessassa ravaaminen auttoi tosin siihen mitä lääkärit täällä suomessa sanoivat, elikkä koneessa pitää muistaa liikkua tavallista enemmän.

Tulen varmaankin tulevaisuudessa keskittymään enemmän tähän raskausaiheeseen tässä blogissa. H-hetki kun lähenee pikkuhiljaa.