Dallasissa ollaan.

Olen ollut taalla jo useamman paivan, mutta netissa liikkuminen on ollut hyvin rajoitettua, kun ensin viritettiin minulle uutta lapparia ja sen jalkeen kun se alkoi toimimaan, seuraavana paivana modeemi sanoi poks ja lakkasi toimimasta. Eikohan tassa joku paiva minulla ole kone ja netti toiminnassa samanaikaisesti pitempaan kuin pari paivaa  :)

Matkakokemuksena lennoista tanne, taytyy sanoa, etta seuraavan kerran etsin lennot jossa on vain yksi vaihto. Raskaana lentaminen on ihan tarpeeksi vaativaa muutenkin ilman etta matka-aika venyy vaihtojen ja valilaskujen takia.

Ensimmainen vaihto minulla oli Lontoon Heathrowissa, se sujui nopeasti, silla jostain syysta porukkaa ei juuri siihen aikaan ollut. Kaikkiin muodollisuuksiin meni vain reilun tunnin verran aikaa, mika tarkoitti, etta pyorittelin peukaloitani siella kentalla viela kahden tunnin ajan. Tosin parempi nain, minua oli varoiteltu siita, etta kyseinen kentta on todella pottumainen, ja terminaalista toiseen siirtyminen vie paljon aikaa. Kolmen tunnin vaihtoaikaani pidettiin juuri ja juuri riittavana. Esimerkiksi Finnairin check-in virkailija Helsinki-Vantaalla laittoi laukkuihin Quick Connection lapun, tarkistettuaan minun jatkoyhteyden.
 
Yhta nopea tuuri jatkui sitten myos Chicagossa, jossa minulla oli valilasku. En ollut lippuja tilatessani alynnyt, etta valilasku USAn tantereella tarkoittaa sita, etta kaikki maahantulovelvollisuudet pitaakin hoitaa sitten siella.Taytyy myontaa, etta se ei ollut kaikista iloisin yllatys. Tein kuitenkin vastaavanlaisen nopeusennatyksen Chicagossa kuin Heathrowissa: Koneen laskeutumisesta immigration, matkalaukkujen haku ja re-check kaikki puolen tunnin sisaan. Taman jalkeen vaihdoin terminaalia ja menin turvatarkastuksesta n. 20 minuuttia. Olin jalleen portin luona odottelemassa melkein puolitoista tuntia etuajassa.
Tahan saakka kaikki siis meni enemman kuin hyvin. Olisi kuitenkin pitanyt arvata, etta etta tallainen putki loppuu jossain vaiheessa...
Aika aloittaa koneeseen lastaus tuli ja meni.
Koneen lahtoaika tuli, ja portilla kuulutettiin, etta odotamme koneen miehistoa, joka ei ole viela saapunut.

Odotamme.

Miehisto saapuu portille ja alkaa odottamaan meidan matkustajien kanssa. Porttivirkailija kuuluttaa, etta koneessa on todettu joku tekninen vika, jota korjataan parhaillaan. Kone oli siis sama jolla olin juuri saapunut Lontoosta.

Odotamme.

Virkailija kuuluttaa jalleen etta vikaa ei ole saatu vielakaan korjattua, lisatietoa tunnin kuluttua.
Totean mielessani, etta toivottavasti korjaavat sen sitten kanssa kunnolla, ja lahden syomaan.
Palaan takaisin.

Odotamme.

Vihdoin paasemme koneeseen... odotamme viela koneessa puoli tuntia.

Saavuin perille Dallasiin edelleen yhtena kappaleena, ja matkalaukkujen kanssa. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

Ironista on vain, etta koska mieheni oli saapumassa tyomatkaltaan samana paivana, ja koska mina olin tulossa perille hanen jalkeensa, rakas mieheni naki sen vaivan, etta sumpli omat lentonsa uudestaan ollakseen kentalla ennen minua ettei minun tarvitsisi pitkien lentojen jalkeen odotella viela hanta.        

Laskeuduin myohastymisen takia Dallasiin samaan aikaan kuin hanen alkuperainen lentonsa.