Kuten huomaatte, netti toimii jalleen moitteettomasti. Kuulumisia taalta suunnalta voi siis odottaa himpun verran useammin kuin kerran kahdessa viikossa. :)

Ensimmainen kokemus paikallisesta byrokratiasta omakohtaisesti... eli ajoin tanaan Texasin ajokortin. Kortti koostui kahdesta osiosta (niinkuin suomessa), kirjallisesta ja ajokokeesta ja sitten sen lisaksi testasivat naon.  Laakarintodistusta ei tarvittu. Naontestaus oli kylla lapihuutojuttu, kaskivat lukea yhden rivin numeroita ja yhden rivin varillisia pallukoita. Testin pituus n.30 sekuntia.

Kirjalliseen luin sellaisen lyhyehkon oppaan, jossa oli kaikkea auton jarrutusmatkoista sakkorangaistuksiin ja liikennemerkkeihin. Taytyy kylla sanoa, etta mainasi pinna palaa, kun opettelin ulkoa alaikaisen kuskin rangaistuksia ensimmaisesta, toisesta ja kolmannesta kiinnijaamisesta rattijuopumuksesta, minimi ja maksimisakot, kortin hyllytysajat jne. Niita kun taalla oikeasti ja vilpittomasti kysytaan kokeessa. Mielestani tallainen nippelitiedon opettelu on ihan turhaa, tarkeinta olisi ymmartaa, etta sita oikeasti saa kovia rangaistuksia. Varsinkin kun ainakaan minulla ei tuollainen asia pysy paassa paria vuorokautta pitempaan, joten kovin pitka-aikaista iloa siita ei ole.

Ajokoe koostui tiettyjen perusjuttujen tarkistamisesta (laita vilkut paalle jne.), taskupysakoinnista, peruutuksesta, nopeasta jarrutuksesta ja sitten leppoisasta ajelusta omakotialueella. Moottoritielle ei menty.

Aloitimme (mies ja mina siis) paivan menemalla paikalliseen Driver Licence Officeen ja jonottamalla saadaksemme liudan papereita taytettavaksi ( annan tiskeille omat nimet, etta niista pysyy karryilla, tama eka tiski oli informaatio tiski). Paperit taytettyamme (ja kysyttyamme kerran apua informaatiotiskilta) jonotimme sitten seuraavalle tiskille (tiski 1), jossa kasiteltiin kyseiset paperit ja tehtiin nakotesti. Silta tiskilta sitten meidat ohjattiin jonottamaan viela seuraavalle tiskille (tiski 2) paastakseni kirjalliseen kokeeseen.

Mies oli mukana henkisena tukena, ja muutenkin vahan opastamassa, hanella kun on oma ajokorttikoe tuoreessa muistissa. Taytyy sanoa, etta apu oli kylla tarpeeseen, oli se byrokratia sen verta sekavaa.

Kirjallinen koe oli ihan kohtuullinen, nyt kun sita miettii jalkikateen. Koetilanteessa, tietokoneen aaressa hikoillessani se tuntui paljon pahemmalta. Koe oli monivalintaa, ja jotkut kohdat oli todella helppoja... osa taas todella vaikeita. Muutaman kysymyksen kohdalla valinnoista ei tuntunut loytyvan oikeaa vaihtoehtoa lainkaan. Silloin piti yrittaa vastata sen mukaan mita oppaassa sanottiin, eika yrittaa jarkeilla sita terveella talonpoikaisjarjella. Kysymyksia kokeessa oli 30 kpl ja niista oikein piti saada 21 (70%). Koe itseasiassa paattyi heti kun vastasi 21 kerran oikein. Tilannetta helpotti kovasti se, etta jos ei tiennyt oikeaa vastausta kysymykseen, sen yli pystyi hyppaamaan ja palaamaan siihen sitten myohemmin. Vastauksista sai myos samantien tiedon, etta oliko ne oikein vaiko vaarin. Pahoin pelkaamiani nippelitietoakysymyksia sattui kohdalleni sen verran paljon, etta kokeen aikana hetkittain epailytti, etta paasenko lapi vai ei. Kaikki meni kuitenkin ihan ok, loppusaldo oli 21 oikein ja 2 vaarin.

Tehtyani kirjallisen kokeen jonotimme jalleen tiskille 2 ja sain hieman lisaa paperia ja luvan menna ajokokeeseen. Ajokoe oli tietyssa mielessa helppo, mutta osin myos todella vaikea. Jos asian olen oikein ymmartanyt, paikallisesti opetetaan mm. peruttamaan niin, etta kaannytaan kokonaan katsomaan taaksepain. Tatahan mina en sitten totaalisesti osaa, ja jos yritan tehda niin, niin paadyn kiemurtelemaan kuin pieni kaarme. Otin siis suosiolla siina muutaman virhepisteen ja peruutin peilien avulla. Taskupysakointi tehdaan tolppien valiin, ja vaikka tolpat ovat kyllin kaukana toisistaan, niin etta texasilainen pick-upkin siihen mahtuu, tuntui se silti hieman vaikealta. Tama siis siita huolimatta, etta olimme edellisena iltana kayneet harjoittelemassa taskupysakointia juuri kyseisten tolppien valiin. Taskupysakointia kun en ole juurikaan harrastanut sitten edellisen ajokokeen, ja jotenkin tolpat tuntuivat hamaavilta. Ajelukierrokseni meni sitten ihan mukavasti, olin vahan epavarma kaikkien osuuksien nopeusrajoituksista, mutta onneksi jumitin ison osan ajasta yhden toisen ajokoetta tekevan taakse, ja han mateli kuin etana (keskinopeus 10 mph). Tarkastajani lopulta hermostui ja kaannytti minut toiselle tielle, mutta parin kaannoksen jalkeen olimme jalleen kyseisen auton takana. Tassa vaiheessa minua kylla hymyilytti kovin, yritin kuitenkin pitaa sen sisaisena.

Ja ajokokeen jalkeen jalleen kerran jonottamaan, talla kertaa tiskille 1. Jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin ennen jonoon menemista kaynyt vessassa katsomassa milta naytan ja kampaamassa tukkani, mutta olin ajokokeesta lapipaasysta liian tohkeissani. Nyt ajokortissani tulee olemaan kuva, jossa kampauksen on muotoillut tuuli ja tihkusade. Tulee olemaan siis kortti, jonka nayttamista tulen valttelemaan tulevaisuudessa.

Kaiken kaikkiaan minulla kavi tuuri, sattui paiva, jolloin paikalla oli todella vahan ruuhkaa. Vaikka jonottamaan joutui jatkuvasti, olivat jonot kuitenkin sen mittaisia, etta se ei kaynyt tyosta. Mies esimerkiksi joutui tekemaan eri paivina kirjallisen ja ajokokeen (ajokoetta ei voi tehda iltapaivalla) ja jonottamaan niihin yhteensa useita tunteja. Ajokokeeseen ulkona... joulukuussa, poikkeuksellisen kylmana paivana (pakkasta).

Kaiken kaikkiaan oma hytinani on, etta kylla Suomessa taitaa olla hieman tiukemmat ajokokeet. Tai sitten se vain tuntuu silta... talla kertaa kun takana oli melkein kymmenen vuotta ajokokemusta.

Jonottamaan Suomessa kylla joutui selkeasti vahemman.