Pakko pikaisesti vinkaista että olemme viimein saavuttaneet tilanteen, jossa kukaan lapsista ei itkenyt ja vastustanut päiväkotiin menoa!

Kiukkurutinoita heräämisestä ja sisarustenvälistä tappeluahan ei lasketa päiväkotivastusteluksi (oikeasti, jos minä pääsen joku päivä liikenteeseen niin että kukaan ei kiukuttele mistään, minä... öö .. teen jotain. Pyörryn varmaankin. Siihen päivään menee vielä piiitkä tovi.)

Niin, pitääpä laittaa itselleni muistutus siitä että nukkuvan lapsen pukeminen aloitetaan aina housuista, sitten yleensä paidan pään yli vetäminen on helpompaa kun lapsi hieman havahtunut siihen tosiasiaan että puetaan. Jos aloittaa paidasta, lapsi (yllättäen) tappelee vastaan.

Mitenköhän sitä itse reagoisi, jos havahtuisi täydestä unesta siihen että joku yrittää vetää jotain pään yli?

Esikoinen nimittäin tykkää ottaa illalla univaatteet pois (kuulemma kuuma) ja jos niitä ei pue takaisin on pojalla aamulla kylmä. Peittoahan ei toki siis voi käyttää.

Taas on vuosi vierähtänyt, niin ettei koko blogia ole muistanut. Yritän nyt töihinpalattuani skarpata asiassa. Kotona kun tietokonetta käyttäessä on käytössä enemmän käsiä kuin yhdellä ihmisellä normaalisti on.

Töihinpaluu tuntui haikealta, en minä pakolla ole todellakaan viettänyt viittä vuotta kotiäitinä. Nyt kuitenkin uudet haasteet edessä, minulla töissä (onneksi lyhennetyllä työviikolla) ja lapsilla päiväkodissa.

 

Esikoiselle hankittiin viiden vuoden passi hänen ollessan ruhtinaallisen viikon ikäinen. Kyseinen passihan on vielä voimassa. 

Törmäsin passiin etsiessäni yhtä toista tärkeää paperia. Ja täytyy sanoa että jos olisin rikoksiin taipuvainen, niin kyllä kyseisellä passilla voisi salakuljettaa melkein kenet tahansa noin nelivuotiaan valkoisen pojan. On siinä kyllä niin geneerinen vauvakuva.

Miten tullivirkailijat pystyvät mitenkään tarkistamaan lasten henkilöllisyyttä?

 

 Joskus niin lyhyet tuokiot ovat niin kullanarvoisia:

Kuopus alkaa ruokapödässä laulamaan itse keksimäänsä laulua "muurahainen kiipeää... muurahainen kiipeää..." Keskimmäine alkaa jammaamaan ja taputtaa pöytää käsillään ja laulaa  "muura..muura"

Esikoinen ja minä kuuntelemme.